Chapter 90

 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. 

 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. 

 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset". 

 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. 

 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: 

 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu. 

 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. 

 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. 

 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus. 

 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. 

 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi? 

 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. 

 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. 

 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. 

 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. 

 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. 

 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.