| Chapter 21 |
1 | Job vastasi ja sanoi: |
2 | "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus! |
3 | Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. |
4 | Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi? |
5 | Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne. |
6 | Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini: |
7 | Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? |
8 | Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. |
9 | Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa. |
10 | Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken. |
11 | Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten. |
12 | He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. |
13 | He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. |
14 | Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: `Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. |
15 | Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?` |
16 | Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana. |
17 | Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa? |
18 | Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa? |
19 | Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee. |
20 | Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. |
21 | Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! |
22 | Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee? |
23 | Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa; |
24 | hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä. |
25 | Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa. |
26 | Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät. |
27 | Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut. |
28 | Kun sanotte: `Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?` |
29 | niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet, |
30 | että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. |
31 | Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt? |
32 | Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan. |
33 | Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä. |
34 | Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle." |